Huoltovarmuus on myös osaamista

Valtioneuvoston päätöksessä huoltovarmuuden tavoitteista todetaan sotilaallisen huoltovarmuuden osalta mm., että valtio ylläpitää ja tukee kansallisiin turvallisuusetuihin liittyvää kriittistä puolustusteollisuutta ja siihen liittyvää osaamista sekä huomioi myös näihin kytkeytyvät palvelutuotannon tarpeet. Näiden kokonaisuuksien kannalta olennaisia ovat kriittisten teknologioiden tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta ja kansallisen osaamispohja, jotka ovat välttämättömiä osaamisen luomiseksi sekä tuotanto- ja innovaatiokyvyn ylläpitämiseksi Suomessa. Lisäksi tutkimus- ja kehittämistoiminta luovat pohjan teollisuuden kilpailukyvylle. Suomelle riittävän puolustusteollisen ja -teknologisen perustan ylläpitäminen edellyttää myös tiivistä kansainvälistä yhteistyötä.

Ns. sotilas- ja siviiliteknologioiden yhdentyminen

Perinteisesti sotilasteknologia on toiminut veturina, jota siviiliteknologian kehitys on seurannut. Jo 1980-luvulla on käynnistynyt kehitys, jonka seurauksena siviiliteknologia on nykyään määräävässä asemassa, ja pääosa sotilasteknologian kehityksestä̈ syntyy siviilisektorilla tapahtuvan innovaatiokehityksen seurauksena.

Uudet teknologiat ja niiden käyttö muuttavat pysyvästi puolustusvoimien ja sidosryhmien osaamistarpeita. Samanaikaisesti maailmalla ja myös suomalaisessa yhteiskunnassa on etenemässä teknologiamurros. Digitaalisuus tulee muuttamaan yhteiskuntaa ja teollisia toimijoita nopeammaksi ja ketterämmäksi. Yhteiskunnan huoltovarmuus käsitteenä laajenee kansallisesta eurooppalaiseksi tai kansainväliseksi toiminnaksi, joka on enenevissä määrin sidoksissa kansalliseen osaamiseen. Kansallinen osaaminen muodostuu siis yhä kriittisemmäksi voimavaraksi, osaamisen huoltovarmuudeksi, jonka ylläpitäminen ja kehittäminen on koko yhteiskunnan toiminnan perusta.

Tarvitsemme kaikki osaajia

Suomella on edessä osaajapula, ja Suomen puolustusjärjestelmän osaamisvaatimukset tulee turvata myös tulevaisuudessa. Osaamisen kehittäminen on pitkäjänteistä ja edellyttää jopa vuosikymmenten ennakointia ja sekä julkisen että yksityisen sektorin yhteisiä toimia sekä ketteryyttä tarttua uusiin mahdollisuuksiin. Puolustusvoimia tukeva Suomessa toimiva puolustus- ja ilmailuteollisuus kilpailee samoista osaajista muun teknologiateollisuuden kanssa. Puolustusvoimien ja puolustusteollisuuden tarpeisiin ei työperäinen maahanmuutto tuo ratkaisuja, muutamien yksittäisten huippuosaajien rekrytointeja lukuun ottamatta.

Puolustusvoimien poikkeusolojen suorituskyvyt perustuvat monilta osin muualta yhteiskunnasta saataviin resursseihin. Sotilaallisella huoltovarmuudella turvataan Puolustusvoimien kriittisten järjestelmien toimintakyky yhteiskunnan häiriötilanteissa. Teknologista osaamista kehitetään näiden järjestelmien toiminnan varmistamiseksi.

Edellä kuvattu kehitys lisää merkittävästi uuden osaamisen tarvetta. Suomi panostaa oppimisympäristöjen kehittämiseen kaikilla koulutusasteilla. Samoin nykyisellä hallituskaudella toteutetaan jatkuvan oppimisen uudistus, jolla vastataan läpi elämän jatkuvaan tarpeeseen kehittää ja uudistaa yksilöiden omaa osaamista. Suomen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiomenot on tarkoitus nostaa 4 % tasolle bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä, kun ne ovat olleet nykyisen hallituksen työn käynnistyessä 2,8 %.

Teollisuus huoltovarmuuden tuottajana

Suomalainen teollisuus kehittää ja tuottaa tuotteita, palveluita ja osaamista, joita puolustusvoimat tarvitsee toiminnassaan normaalioloissa ja kriisitilanteessa. Kotimaisella teollisuudella on tärkeä merkitys sotilaallisen huoltovarmuuden kannalta. On huomionarvoista, että pääosalla suomalaisen puolustusteollisuuden toimijoista merkittävin liiketoiminta keskittyy siviiliteknologiaan tai siviiliteknologian hyödyntämiseen sotilastarkoituksissa.

Vienti on osalle yrityksistä välttämätön osaamisen säilyttämiseksi. Jos yrityksessä oleva teknologia tai osaaminen on kriittistä eikä sitä tarvita Suomessa suuria määriä, on osaamisen ylläpidon perusteella tärkeää kansallisesti tukea vientiponnisteluja ja toteuttaa vientiä tukevaa vientivalvontapolitiikkaa.

Osaamisen hallinta yritysten toiminnassa

Yritys kykenee ylläpitämään osaamista vain, jos sillä on teollista toimintaa ja tilauksia kyseiselle osaamisalueelle. Osaaminen häviää nopeasti tilausten loppumisen jälkeen. Tällöin kriittistä on tilausten pitkäjänteisyys. Kerran hävinnyttä osaamista ei yleensä enää kyetä uudelleen rakentamaan ainakaan ilman uusia, merkittäviä investointeja.

Yritysten osaamisen kehittämisen edellytyksiä ovat:

• kestävällä pohjalla oleva strategia
• tilaukset, kotimaiset, vienti
• teollinen toiminta, tuotteet, palvelut
• innovaatiotoiminta
• investoinnit osaamiseen, ”panostukset tulevaisuuteen”

Teollisuudessa voidaan osaamista rakentaa ja kehittää rekrytoimalla alalle peruskoulutettua henkilöstöä sekä olemassa olevia osaajia. Osaamista voidaan kehittää jatkuvan oppimisen menettelyillä. Jatkuvan oppimisen menettelyistä on tunnistettu seuraavia:

• osaamista kehittävät työtehtävät
• olemassa olevan osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen
• digitaaliset oppimisalustat
• henkilöstön täydennyskoulutus
• henkilöstötutkintoon johtava koulutus
• osaajien perehdyttäminen ja sitouttaminen työhön opinnäytetöillä
• henkilöstön työkierto ja työtehtävien monipuolisuus

Toimenpidesuosituksia teollisen osaamisen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi

MIL-poolin selvitystyössä esitetään yli 40 toimenpide-esitystä, jotka on ryhmitelty 22 otsikon alle.

Yleiset toimenpide-esitykset käsittävät suosituksia huoltovarmuuden käsitteen tarkentamisesta, Huoltovarmuuskeskuksen roolin kehittämisestä osaamisen hallinnassa ja sotilaallisen huoltovarmuuden toteutumisen seurannasta.

Koulutusjärjestelmään kohdistuvat toimenpide-esitykset käsittävät suosituksia kriittisten osaamisalueiden ja -tarpeiden tunnistamisesta, yhteistyön kehittämisestä ja jatkuvan oppimisen mekanismin kehittämisestä.

TKI -toimintaan kohdistuvat toimenpide-esitykset käsittävät suosituksia kansallisen tutkimuksen rahoituksen kehittämisestä nykyistä pitkäjänteisemmäksi, kansallisen innovaatiojärjestelmän kehittämisestä, puolustushallinnon tutkimusstrategian kehittämisestä, VTT:n roolin kehittämisestä ja kansallisen tutkimusyhteistyön kehittämisestä.

Puolustushallintoon kohdistuvat toimenpide-esitykset käsittävät mm. suosituksia sotilaallisen huoltovarmuuden toteutumisen kokonaisohjauksesta, puolustusmateriaalin hankintapolitiikasta ja strategisen osaamisen nostamisesta puolustusvoimien tulostavoitteeksi.

Teollisuuteen kohdistuvat toimenpide-esitykset kohdentuvat teollisuuden toimintaedellytysten kehittämiseen ja yhteistyöhön.

Merkittävinä asioina teollisten toimijoiden kannalta on toimijoiden välisen yhteistyön kehittäminen sekä toisaalta tarve pitkäjänteiselle puolustushallinnon hankintapolitiikalle. Teolliset toimijat voivat kehittää tarvittavaa osaamista vain, jos niillä on riittävän vakaa kotimainen ja ulkomainen tilauskanta. Yhteistyö mahdollistaa toimijoiden osaamisen ja kerran tehtyjen investointien hyödyntämisen mahdollisimman tehokkaasti. Yhteistyö suojaa toimijoita myös toiminnan loppumiselta, mikä on erityisesti nähtävissä koulutusjärjestelmän organisaatioissa.

Lopuksi

Kokonaisuutena osaamisen huoltovarmuus on osa suomalaista kokonaismaanpuolustuksen käsitettä, ja sen alueella maanpuolustuksen ja puolustusvoimien intressit yhtyvät täysin muun yhteiskunnan intresseihin. Suuressa kuvassa kysymys on Suomen teknologiastrategiasta sekä teknologiaosaamisen, TKI-toiminnan ja teollisuuden toiminnasta, jota sotilaallisen huoltovarmuuden edellyttämä osaaminen tukee.

Linkki loppuraporttiin